Lillin kesällä alkanut ontuminen ei ottanut loppuakseen ja lopulta kuvauksissa paljastui polven eturistisiteen repeämä Lilli leikattiin syyskuun alussa Seinäjoella ja sen jälkeen kuntoutusta on kestänyt melkein 4 kuukautta. Nyt aletaan olla jo hyvällä mallilla ja tammikuussa ajateltiin palata varovasti agilityn pariin. Jää nähtäväksi, tuleeko jalasta vielä niin hyvä, että agilityn harrastus voi jatkua täysipainoisesti. Toivottavasti!!! Oli muuten todella haastavaa saada eloisa parsoni pidettyä 2 kk niin, ettei se hypi, eikä tee äkkinäisiä liikkeitä

Meidän lauma on muuton lisäksi kokenut myös muita mullistuksia, kun perheeseemme syntyi marraskuun alussa toinen lapsi, Otso-poika Koirat ovat kyllä sopeutuneet hyvin ja ottaneet tulokkaan heti omakseen. Mammaloman vuoksi ollaan siis oltu myös Siirin kanssa agilitystä tauolla. Nyt ollaan käyty pari kertaa treeneissä ja virtaa on riittänyt! Jospa sitä kevättalvella päästäisiin taas kisakentillekin!

Käytiin viikonloppuna Siirin kanssa OKK:n agi-kisoissa tekemässä 3 starttia. Lillin kanssa oli myös tarkoitus startata hyppyradalla, mutta kun koirat palasivat torstai-iltana isännän kanssa "rymyämislenkiltä", niin Lilli ontui toista takajalkaansa  Päätettiin sitten jättää kisat väliin. Nyt jalka näyttää jo paremmalta, joten toivottavasti paranee levolla.

Siirin kanssa lauantain eka rata meni ihan nappiin! Mitä nyt A:lta olisi saanut tulla reippaammin alas, mutta hyvä kuitenkin. Tehtiin siis puhdas 0-rata ja ihanneaikakin alittui! Nyt on siis 2 nollaa kasassa!!!

Toisella radalla tulikin sitten taas A:lla se inhottava kontaktivirhe... Siiri jäi sinne ylös keikkumaan ja loikkasi lopulta alas. Tähän pitää nyt puuttua, Siiri ei ilmeisesti ole ihan varma mitä alastulossa pitäisi tehdä. (Ja tulikohan minultakaan sitä "pinta" käskyä selvästi...). Toinen virhe tuli sitten kepeiltä, kun viiminen keppi jäi tekemättä ja kun otettiin ne uusiksi, niin yliaikaakin kului sellaset 11 s.

Sunnuntaina mentiin yksi rata, joka alkoi hyvin, mutta koitui hylyksi, kun Siiri sujahti putken väärään päähän... Olisi pitänyt olla vielä tarkempana siinä kohtaa, mutta en osannut kyllä yhtään odottaa, että se väärä pää olisi niin houkutteleva! Tämän jälkeen rata vähän "levisi käsiin" ja virheitä tuli muuallakin. Olisi pitänyt vaan jatkaa vauhdilla loppuun, vaikka putki meni väärin, eikä ottaa sitä enää uusiksi. Siiri kun ei tunnu oikein kestävän sitä, että joku este uusitaan. Sen jälkeen homma menee häsläykseksi... Ja taisi siinä mennä itelläkin vähän systeemit sekaisin...

Hyvä mieli jäi kuitenkin kisoista, kun tuo yksi 0-tulos saatiin!

Olen viime aikoina hinkannut Siirin kanssa kontakteja namikupin kanssa melko paljon, jotta saataisiin ne alastulovirheet pois. Mietinkin, voisiko Siiri olla niin kiero, että huomatessaan namikupin puuttuvan, päätti sitten olla tulematta alas... Sellainen se tuo pikku terrieri on, aina jotain uutta mamman pään menoksi!   No, eipä käy harrastaminen tylsäksi...!

Lillin uimahyppy

Ja sitten Siirin tyylinäyte...

Uiminen sujuu sulassa sovussa kunhan molemmilla on oma pallo...

Lilli patsastelee

Siiri

Saatiin Siirin kanssa 3 tulosta (vaikkakaan ei 0-tuloksia...) ja 3 x 4. sija.

Lauantain ekalta radalta kerättiin yhteensä 15 virhepistettä. Kaksi kieltoa, kun Siiri tuli 2 kertaa esteestä ohi, toinen kerta oli harmittavasti viimeinen este...! Ehkäpä löysäilin liikaa jo siinä vaiheessa... Ja sitten tuli lentokeinu, jota Siiri ei ole piiiiitkään aikaan harrastanut, siitä siis yksi vitonen. Lisäksi tuli aikavirhettä n. 10 s, kun jouduttiin uusimaan ne kaksi ohitettua estettä.

Lauantain toinen rata meni sitten jo paremmin ja sieltä tuli vaan yksi kieltovirhe. Ja lisäksi aikavirhettä n. 9 s, kun jouduttiin korjaamaan ohitettu este. Nyt pitää näköjään keskittyä jokaiselle esteelle vientiin tarkemmin, ettei näitä turhia ohituksia tule...

Sunnuntain radasta jäi yleisesti ottaen tosi hyvä mieli, vaikka virhepisteitä kerättiinkin yhteensä 10. Ensimmäinen virhe tuli pujottelussa, kun Siiri vähän liukastui ja rytmi sekosi... No, korjauksella se meni ihan oikein. Toinen virhe tuli sitten keinulta... jälleen lentokeinu ja vieläpä melko vauhdikas sellainen! Nyt pitää kyllä tuo keinu ottaa tehostetun harjoittelun alle. Muuten rata oli tosi vauhdikas ja Siiri eteni oikein hyvin ja seurasi ohjausta tiukimmissakin mutkissa mallikkaasti, vaikka houkutuksena olisi ollut A:ta ja putkea. Keppien uusimisesta huolimatta ihanneaika ylittyi vain 0,24 s., eli nopean radan Siiri teki!

Lillin kanssa kisailut jäi tällä kertaa väliin, sillä Lilli on toipilaana sterilointileikkauksesta. Toivottavasti päästään nyt Lillin kanssa jatkamaan harrastuksia iloisemmissa merkeissä, kun pitkät valeraskaudet ja "masennuskaudet" ovat taaksejäänyttä elämää...

Eli, ohjeet oli seuraavat:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään samoin.

Sattuipas höntti otos...;) Kuva on otettu ystävänpäivänä vuonna 2004. Kuvassa on vanhempi parsonimme Siiri, jonka päähän on sovitettu vanhat pullonpohjat vuodelta n... Siiri varmaan tosissaan nauttii tilanteesta...

Kuvahaasteeseen Koheltajat haastaa seuraavat blogit:

1. Tarmo

2. Tassu ja Hurja

3. Urho ja Sylvi

4. ööööh... meidän "blogitutut" taitaa olla vähissä

Siirin ja Tarmon meno näyttää hurjemmalta mitä se onkaan...

Siiri kaivaa hangessa, muut kannustavat kovaan ääneen!

Ja Siiri se ei vaan osaa lopettaa...

Lilli killittää...

Iiriskin nauttii kevätauringosta!

Läheinen latupohja oli nyt sopivan kova, joten sitä pitkin oli mukava lenkkeillä ja koiratkin saivat olla pitkästä aikaa irti ja juosta kunnolla.

Siiri ja Lilli nauttivat kevätauringosta!

Lauantaina kisattiin siis Siirin kanssa 2 rataa. Eka rata meni kokonaisuudessaan ihan kivasti. Kepeiltä tuli 5 virhepistettä ja uusimisesta johtuen sitten vähän yliaikaakin, mutta olen kuitenkin tosi tyytyväinen siihen, että kontakteilta ei napattu yhtään virhettä. Vaikka radalla kyllä oli lähes kaikki mahdolliset kontaktiesteet... Toinen rata menikin sitten taas enimmäkseen sähläämisen puolelle. Saldona oli pari vitosta, pari kieltoa ja lopulta hylky, kun Siiri hyppäsi väärän esteen. Hylkyyn johtanut virhe oli täysin minun syytä, kun olin jo "heittänyt hanskat tiskiin", sillä koko suoritus tuntui kaamean sekavalta ja rikkonaiselta...

Sitten sunnuntaihin... Harmittaa niiiiiin vietävästi! Startattiin Lillin kanssa tokaa kertaa hyppyradalla. Lilli teki aivan loistavan hienon radan; seurasi ohjausta kuin unelma ja suoritti kaikki esteet innokkaasti! Kepitkin meni tosi hienosti!!! Mutta, mutta... Minä liukastuin radan puolivälin paikkeilla, enkä päässyt pystyyn tarpeeksi nopeasti. Lilli tuli siihen riekkumaan, että "mitä sä mamma siellä maassa teet?" ja hyppeli minua päin. Yritin rauhoittaa Lilliä ja koskin siihen (täysin asiaa ajattelematta...), josta seurasikin sitten hylkääminen. Jatkettiin kuitenkin rata loppuun ja myös loppurata sujui täysin virheettömästi. Ilman minun liukastumista, olisi varmasti saatu 0-tulos... No, näitä sattuu. Mutta olen kyllä silti tosi iloinen, että Lilli on mennyt niin paljon eteenpäin!!!

Siirin kanssa oli vielä viimeisenä agirata ja napattiin sieltä 10. Renkaalla tuli kielto ja kepeillä taas virhe, jonka korjaamiseen kului hirmuisesti yliaikaa... Kokonaisuudessaan tämä rata tuntui taas melkoiselta sähläämiseltä... Mun pitäisi oppia luottamaan Siiriin enemmän, eikä koko ajan pelätä sitä, että se keksii kuitenkin omia kujeita... Taas tuli todettua, että kisoissa oppii aina tosi paljon!