Viimeisestä päivityksestä onkin vierähtänyt pitkä tovi ja paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä!

Lillin kesällä alkanut ontuminen ei ottanut loppuakseen ja lopulta kuvauksissa paljastui polven eturistisiteen repeämä Lilli leikattiin syyskuun alussa Seinäjoella ja sen jälkeen kuntoutusta on kestänyt melkein 4 kuukautta. Nyt aletaan olla jo hyvällä mallilla ja tammikuussa ajateltiin palata varovasti agilityn pariin. Jää nähtäväksi, tuleeko jalasta vielä niin hyvä, että agilityn harrastus voi jatkua täysipainoisesti. Toivottavasti!!! Oli muuten todella haastavaa saada eloisa parsoni pidettyä 2 kk niin, ettei se hypi, eikä tee äkkinäisiä liikkeitä

Meidän lauma on muuton lisäksi kokenut myös muita mullistuksia, kun perheeseemme syntyi marraskuun alussa toinen lapsi, Otso-poika Koirat ovat kyllä sopeutuneet hyvin ja ottaneet tulokkaan heti omakseen. Mammaloman vuoksi ollaan siis oltu myös Siirin kanssa agilitystä tauolla. Nyt ollaan käyty pari kertaa treeneissä ja virtaa on riittänyt! Jospa sitä kevättalvella päästäisiin taas kisakentillekin!

Nyt onkin ollut blogissa hiljaiseloa jonkin aikaa, kun meillä on ollut remontti- ja muuttopuuhat meneillään. Nyt ollaan jo suurimmasta urakasta selvitty, mutta pientä näperreltävää aina riittää... Koirat oli aluksi aika "ulalla" kun muutettiin, mutta nyt näyttävät jo tottuneen uuteen ympäristöön. Nukkumapaikka tuntuu välillä vielä olevan hakusessa ja lopulta molemmat ovat olleet poikittain meidän välissä...  No, jospa ne vielä keksii muitakin paikkoja kunhan saadaan kaikki tavarat järjestykseen. 

 

Käytiin viikonloppuna Siirin kanssa OKK:n agi-kisoissa tekemässä 3 starttia. Lillin kanssa oli myös tarkoitus startata hyppyradalla, mutta kun koirat palasivat torstai-iltana isännän kanssa "rymyämislenkiltä", niin Lilli ontui toista takajalkaansa  Päätettiin sitten jättää kisat väliin. Nyt jalka näyttää jo paremmalta, joten toivottavasti paranee levolla.

Siirin kanssa lauantain eka rata meni ihan nappiin! Mitä nyt A:lta olisi saanut tulla reippaammin alas, mutta hyvä kuitenkin. Tehtiin siis puhdas 0-rata ja ihanneaikakin alittui! Nyt on siis 2 nollaa kasassa!!!

Toisella radalla tulikin sitten taas A:lla se inhottava kontaktivirhe... Siiri jäi sinne ylös keikkumaan ja loikkasi lopulta alas. Tähän pitää nyt puuttua, Siiri ei ilmeisesti ole ihan varma mitä alastulossa pitäisi tehdä. (Ja tulikohan minultakaan sitä "pinta" käskyä selvästi...). Toinen virhe tuli sitten kepeiltä, kun viiminen keppi jäi tekemättä ja kun otettiin ne uusiksi, niin yliaikaakin kului sellaset 11 s.

Sunnuntaina mentiin yksi rata, joka alkoi hyvin, mutta koitui hylyksi, kun Siiri sujahti putken väärään päähän... Olisi pitänyt olla vielä tarkempana siinä kohtaa, mutta en osannut kyllä yhtään odottaa, että se väärä pää olisi niin houkutteleva! Tämän jälkeen rata vähän "levisi käsiin" ja virheitä tuli muuallakin. Olisi pitänyt vaan jatkaa vauhdilla loppuun, vaikka putki meni väärin, eikä ottaa sitä enää uusiksi. Siiri kun ei tunnu oikein kestävän sitä, että joku este uusitaan. Sen jälkeen homma menee häsläykseksi... Ja taisi siinä mennä itelläkin vähän systeemit sekaisin...

Hyvä mieli jäi kuitenkin kisoista, kun tuo yksi 0-tulos saatiin!

 

Käytiin eilen Siirin kanssa pyörähtämässä oman seuran agi-kisoissa. Tällä kertaa kyseessä oli iltakisat ja siis vain yksi startti per luokka. Tuomarina toimi Minna Jokisaari. Kisat meni toisaalta tosi hienosti, mutta toisaalta sitten taas ei... Siiri teki ihan puhtaan 0-radan, mutta mutta... Tällä kertaa kontaktit sujui jostakin syystä tosi tahmeasti. Radalla oli kolmantena esteenä A, jonka Siiri suorittaa yleensä turhankin vauhdikkaasti, mutta nyt hän päätti jäädä sinne huipulle maisemia katselemaan. Myös puomin Siiri meni tosi hitaasti, vaikka normaalisti sitä pitää toppuutella. Yleisesti ottaen rata meni puomiin asti jotenkin nihkeästi, mutta sen jälkeen loppurata meni mielestäni ihan hyvin. Siiri sai jostakin vauhtia loppuosioon. Kaikkiaan meille kertyi yliaikaa reilut 8 s., joten se siitä 0-tuloksesta.

Olen viime aikoina hinkannut Siirin kanssa kontakteja namikupin kanssa melko paljon, jotta saataisiin ne alastulovirheet pois. Mietinkin, voisiko Siiri olla niin kiero, että huomatessaan namikupin puuttuvan, päätti sitten olla tulematta alas... Sellainen se tuo pikku terrieri on, aina jotain uutta mamman pään menoksi!   No, eipä käy harrastaminen tylsäksi...!

Oltiin lomailemassa Manamansalossa ja Siiri ja Lilli saivat uida sydämensä kyllyydestä! Hellettä riitti, joten muuta energianpurkamistapaa ei voinut edes ajatella. Onneksi kumpikin nauttii uimisesta! Myös Lilli on tänä kesänä innostunut oikein kunnolla ja hyppää veteen jo melkein yhtä päättömästi kuin Siiri. Lilli on muuttunut steriloinnin jälkeen paljon iloisemmaksi ja vallattomammaksi pikku parsoniksi, kun hormonit ei enää hyrrää ;)

 

Lillin uimahyppy

 

Ja sitten Siirin tyylinäyte...

 

Uiminen sujuu sulassa sovussa kunhan molemmilla on oma pallo...

 

Lilli patsastelee

 

Siiri

Osallistuttiin Siirin kanssa viikonloppuna oman seuran agilitykisoihin, joissa tuomarina oli tällä kertaa englantilainen Lee Gibson.  Radat oli mukavia ja niillä oli mm. kaikki mahdolliset kontaktit.

Saatiin Siirin kanssa 3 tulosta (vaikkakaan ei 0-tuloksia...) ja 3 x 4. sija.

Lauantain ekalta radalta kerättiin yhteensä 15 virhepistettä. Kaksi kieltoa, kun Siiri tuli 2 kertaa esteestä ohi, toinen kerta oli harmittavasti viimeinen este...! Ehkäpä löysäilin liikaa jo siinä vaiheessa... Ja sitten tuli lentokeinu, jota Siiri ei ole piiiiitkään aikaan harrastanut, siitä siis yksi vitonen. Lisäksi tuli aikavirhettä n. 10 s, kun jouduttiin uusimaan ne kaksi ohitettua estettä.

Lauantain toinen rata meni sitten jo paremmin ja sieltä tuli vaan yksi kieltovirhe. Ja lisäksi aikavirhettä n. 9 s, kun jouduttiin korjaamaan ohitettu este. Nyt pitää näköjään keskittyä jokaiselle esteelle vientiin tarkemmin, ettei näitä turhia ohituksia tule...

Sunnuntain radasta jäi yleisesti ottaen tosi hyvä mieli, vaikka virhepisteitä kerättiinkin yhteensä 10. Ensimmäinen virhe tuli pujottelussa, kun Siiri vähän liukastui ja rytmi sekosi... No, korjauksella se meni ihan oikein. Toinen virhe tuli sitten keinulta... jälleen lentokeinu ja vieläpä melko vauhdikas sellainen! Nyt pitää kyllä tuo keinu ottaa tehostetun harjoittelun alle. Muuten rata oli tosi vauhdikas ja Siiri eteni oikein hyvin ja seurasi ohjausta tiukimmissakin mutkissa mallikkaasti, vaikka houkutuksena olisi ollut A:ta ja putkea. Keppien uusimisesta huolimatta ihanneaika ylittyi vain 0,24 s., eli nopean radan Siiri teki!

 

Lillin kanssa kisailut jäi tällä kertaa väliin, sillä Lilli on toipilaana sterilointileikkauksesta. Toivottavasti päästään nyt Lillin kanssa jatkamaan harrastuksia iloisemmissa merkeissä, kun pitkät valeraskaudet ja "masennuskaudet" ovat taaksejäänyttä elämää...